Hanna Hukari Henkilökohtainen blogi, ajatuksia politiikasta ja elämästä.

Innovaatioista ja palvelumuotoilusta sosiaali- ja terveysalalla

  • Innovaatioista ja palvelumuotoilusta sosiaali- ja terveysalalla

 

Miten innovaatiot syntyvät? Niitä tarvitaan nykyaikana enemmän kuin koskaan! Maailma muuttuu ja ihmiset, erityisesti nuoret ovat paljon muita edellä. Miten saamme palvelumme pysymään nuorten vauhdissa?

 

Eri alojen yhdistelmien osaajat ovat monesti niitä parhaita innovoimaan kokonaan uutta. Sosiaali- ja terveysalan näkökulmasta tarvitsemme enemmän myös muiden alojen osaajia mukaan toimintaan ja jakamaan osaamistaan. Sosiaali- ja terveysalalla tavoitteena jo koulutuksessa on se, että ihminen opiskellaan johonkin tiettyyn ammattiin ja siinä sitten pysytään koska muuhun ei ole pätevyyttä. Ei ole edes mahdollista usein päästä ajattelemaan asiaa toisin, sillä koulutus on määrittää jo sen, mitä voi työkseen tehdä. Itse vierastan kovasti tätä tapaa ajatella ja toivoisin enemmän lisä- ja täsmäkoulutusta, joissa olisi vaikutteita muilta aloilta. Itse nyt sosionomin amk tutkinnolla opiskelen tradenomin yamk tutkintoa ja erot koulutuksissa ovat selkeät ja herättävät hyvin paljon ajatuksia siitä, miten työ sosiaalialalla voitaisiin tehdä ja johtaa erilailla.

 

Suunnitteluajattelu on käsitteenä mielestäni hieno. Ikävä kyllä julkiset organisaatiot eivät ole niin innovatiivisia tai asiakaskeskeisiä kuin niiden pitäisi olla. On jokseenkin jopa käsittämätöntä, miten palvelu, jonka ainoa tarkoitus on auttaa ihmisiä, voikin olla niin asiakasvastaisesti suunniteltu. Palvelumuotoilua ei ole asiakasprosesseissa huomioitu riittävästi, varsinkaan digitaalista palvelumuotoilua. Terveydenhuoltoalalla sekä sosiaalialalla, jossa itse työskentelen, asiakas ensin –ajattelu näkyy monesti vain paperilla. Näissä palveluissa mennään liikaa järjestelmät edellä tai ollaan kangistuneita työskentelymalliin, joka on kuin jäänne jostain vuosikymmenien takaa. Onneksi asiakaslähtöisyyttä kuitenkin näkyy hyvin paljon käytännön tasolla, ihmisten kohtaamisessa. Se ei kuitenkaan riitä, jos työn rakenteet eivät sitä tue.

 

On onneksi aina niitä kenttätyöntekijöitä, jotka arvostavat innovaatioita ja osaavat ajatella monipuolisesti. Innovoiva ajattelu kuitenkin edellyttää vahvaa työhyvinvointia sekä työtyytyväisyyttä. Innovoiva suunnitteluajattelutapa ei synny itsestään. Jostain syystä julkisella puolella monesti vallitsee ajatus, että työtä on aina tehty näin, joten näin se tullaan jatkossakin tekemään. On lähes käsittämätöntä miten muutoksenvastaisia sekä kankeita julkiset organisaatiot voivat olla. Onneksi asiat menevät koko ajan paljon parempaan suuntaan ja nyky-yhteiskunnassa ymmärretään jo paremmin kehittämis- ja muutostarpeet.

 

Itse mielelläni lähtisin ajattelemaan esim. sosiaalityötä aivan toiselta kantilta. Aina ihmiset ovat menneet sosiaalitoimistoon hakemaan apua. Mutta mitä jos asian tekisikin toisinpäin? Jos sosiaalityöntekijät menisivät etsimään asiakkaita ja markkinoimaan omaa osaamistaan ja palveluitaan? Miten tällainen tapa voisi vaikuttaa sosiaalialalla? Tätä jossain määrin jo tehdään, mutta itse ajattelen enemmänkin laajempaa viestintä- ja markkinointistrategiaa. Uskoisin että se pidemmällä tähtäimellä voisi tuottaa yllättäviäkin ja positiivisia tuloksia asiakkaan näkökulmasta, mutta myös johtotason näkökulmasta. Lisäksi tuntuu, että virastot on alkujaan rakennettu vaikeiksi lähestyä ja ehkä ajateltu että siinä säästetään rahaa, kun asiakkaat eivät pääse asiakkaiksi ihan helposti. Kuitenkin toisenlainen näkökulma olisi ennaltaehkäisevää sekä madaltaisi kynnystä pyytää apua. 

 

Tämä näkökulma pätee varmasti jokaisessa julkisessa palvelussa kuten vanhustenpalveluissa, lasten palveluissa jne. Meidän tulisi aina välillä kyseenalaistaa tapamme tehdä työtä ja heittää pallo käytännön työtä tekeville ja antaa uusien innovaatioiden pursuta ulos!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat